tiistai 7. huhtikuuta 2009

Hyvää ja kaunista?

Miksi juuri silloin kun on syytä onneen, niin sitä alkaa rakentelemaan päässään negatiivisia kuvia, eikä osaa antaa tilaa sille hyvälle, joka todellisuudessa on se rakentavampi vaihtoehto. Miksi sitä, mikä on hyvää ja kaunista ei osaa kuvitella itselleen? Miksi minä en ansaitsisi sitä? Ei se, että elämässä on tapahtunut vastoinkäymisiä tarkoita, että jokainen hyvä asia päättyy vanhan mallin mukaan. Asiat voivat myös onnistua. Asiat voivat myös kääntyä pahasta hyväksi. Ja jo valmiiksi hyvä voi tulla täydelliseksi. Miksi pelätä sellaista, mikä ei ole vielä tapahtunut? Miksi ei vain voisi antaa tilaa sille, että asiat etenevät omalla painollaan. Vai onko pelolle todella syytä? Voiko sen voittaa, vai pitääkö sen alle alistua? Miksi epäonnistuminen on niin suuri haamu meille, että sen varjossa emme uskalla antautua asioiden edessä?

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Being blessed

Though it seems that I am somewhat lost every now and then. You know, asking the same question about life over and over again. I can still say, and truly mean it. I am being blessed. I was thinking about my life, all the people that I have around me, and all those things God has done for me. Even looking into the future, that is yet unseen and seems such a big mystery to me. It is pretty easy to make the sum up. I am blessed.

torstai 1. tammikuuta 2009

Just one at a time

So many times we try to be "the guy", who tries to find the answer for life. We set kick ass (sorry the language!) goals. We plan. We work hard on them. We do anything to make it happen. We want to succeed. And there is nothing wrong in that. Don't get me wrong here, setting goals make life more interesting. It motivates us. Pushes us to take the next step. I want to see people succeed. I want to see people fullfill their destinies. I think, that to see that happen, is one of the most fullfilling things for me! But, when we mess up. Or we fail, and do not get where we thought our(!) dreams would take us. That's when we fall apart! To be honest, I don't think we need to know all the answers. Just one at a time. And after that, another, that brings an other adventure. And it is not a lack of responsibility to not know all the answers at the same time. To not have it all planned out does not make us any weaker than others. In any way, it is just the way how we can live. Sometimes knowing everything at the same time might be scary and paralysing. Sometimes is just better not to know.

maanantai 24. marraskuuta 2008

First love

No more trying on my own.
I just can't wait another day.
It's been so long since the day that I met you.
I need you back in that place.

So I come running back to you.

You are my first love.
I lift you back in that place.
You are my first love.
You are my source of strength,
my greatest joy and true love.

Help me remember.
I just can't forget.
How I felt the day,
I fell in love with you.


By: Cara Dyson

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Yhden tien päässä

Joskus sitä on niin valmis. Toisinaan ei sitten yhtään. Uuteen astuminen tuntuu liian vaikealta, kai... tai vähemmän tutulta ainakin ja se on toisinaan epämiellyttävää. Sitä siirtyy omalta pesältään jollekin toiselle ja joutuu luomaan taas uudelleen sen tilansa. Mä olen tullut yhden tien päähän. Tavoite tähän suuntaan on ollut niin selkeä kokoajan ja silti se yllättää, että tässä sitä nyt ollaan. Tässä mä nyt oon! Ehkä mä en ookkaan valmis. Tai ehkä oon, mutta en tiedä haluunko olla. Oikeestaan mä kaipaan kyllä muutosta, muutoksia. Kaikenaikaa. Ne pitää mut jotenkin liikkeellä ja elossa. Ei se tarkoita, ettenkö tyytyisi tähän hetkeen. Tahdon vain aina nähdä enemmän. Tietää paremmin ja oppia lisää. Kaikella on loppu. Ja se tarkoittaa jonkun uuden alkua. Ja mä oon siis nyt valmistumassa. Siitä kaikki tämä. Nyt on aika uudelle. Aika yllätyksille. Suurille sellaisille. Sitä se elämä on. Tätä se mun elämä nyt on.

perjantai 22. elokuuta 2008

Just a thought.

God LOVEd you so much that He gave His only son to die for you. My question here is, if that is true: who are you to hate yourself then? There is a power in our words. Power that is strong enough to put others and yourself down. It's no wonder that you feel miserable, if you always keep talking against your abilities and gifts. You are not just someone. You are a miracle in God's eyes. If God himself is saying that you are 'the apple of his eye', you better start believing in that yourself. You deserve better than hurting words from your own mouth. You deserve the truth that comes from His mouth.

perjantai 15. elokuuta 2008

Your playing small doesn't serve the world.

Something moved inside of me, when I red this poem. It made me understand our worth in God's eyes. I hope it engourages you, aswell, to be that person who God created you to be. In God we have a firm foundation to grow and learn more about ourselves. It's a base we were meant to live our lives, that's why it's safe for us to even make mistakes and still continue learning life, with Him!

Here it is...

"Our deepest fear is not that we are inadequate.
Our deepest fear is that we are powerful beyond measure.
It is our light, not darkness, that most frightens us.
We ask ourselves, who am I to be brilliant, gorgeous, talented and fabulous.
Actually, who are you not to be?

You are a child of God.
Your playing small doesn't serve the world.
There's nothing enlightened about shrinking
so that other people won't feel insecure around you.

We were born to make manifest the glory of God that is within us.
It's not just in some of us --- it's in everyone!

And as we let our own light shine,
we unconsciosly give other people permission to do the same.
As we are liberated from our own fear,
our presence automatically liberates others.