Yhden tien päässä

Joskus sitä on niin valmis. Toisinaan ei sitten yhtään. Uuteen astuminen tuntuu liian vaikealta, kai... tai vähemmän tutulta ainakin ja se on toisinaan epämiellyttävää. Sitä siirtyy omalta pesältään jollekin toiselle ja joutuu luomaan taas uudelleen sen tilansa. Mä olen tullut yhden tien päähän. Tavoite tähän suuntaan on ollut niin selkeä kokoajan ja silti se yllättää, että tässä sitä nyt ollaan. Tässä mä nyt oon! Ehkä mä en ookkaan valmis. Tai ehkä oon, mutta en tiedä haluunko olla. Oikeestaan mä kaipaan kyllä muutosta, muutoksia. Kaikenaikaa. Ne pitää mut jotenkin liikkeellä ja elossa. Ei se tarkoita, ettenkö tyytyisi tähän hetkeen. Tahdon vain aina nähdä enemmän. Tietää paremmin ja oppia lisää. Kaikella on loppu. Ja se tarkoittaa jonkun uuden alkua. Ja mä oon siis nyt valmistumassa. Siitä kaikki tämä. Nyt on aika uudelle. Aika yllätyksille. Suurille sellaisille. Sitä se elämä on. Tätä se mun elämä nyt on.