tiistai 7. huhtikuuta 2009
Hyvää ja kaunista?
Miksi juuri silloin kun on syytä onneen, niin sitä alkaa rakentelemaan päässään negatiivisia kuvia, eikä osaa antaa tilaa sille hyvälle, joka todellisuudessa on se rakentavampi vaihtoehto. Miksi sitä, mikä on hyvää ja kaunista ei osaa kuvitella itselleen? Miksi minä en ansaitsisi sitä? Ei se, että elämässä on tapahtunut vastoinkäymisiä tarkoita, että jokainen hyvä asia päättyy vanhan mallin mukaan. Asiat voivat myös onnistua. Asiat voivat myös kääntyä pahasta hyväksi. Ja jo valmiiksi hyvä voi tulla täydelliseksi. Miksi pelätä sellaista, mikä ei ole vielä tapahtunut? Miksi ei vain voisi antaa tilaa sille, että asiat etenevät omalla painollaan. Vai onko pelolle todella syytä? Voiko sen voittaa, vai pitääkö sen alle alistua? Miksi epäonnistuminen on niin suuri haamu meille, että sen varjossa emme uskalla antautua asioiden edessä?
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Being blessed
Though it seems that I am somewhat lost every now and then. You know, asking the same question about life over and over again. I can still say, and truly mean it. I am being blessed. I was thinking about my life, all the people that I have around me, and all those things God has done for me. Even looking into the future, that is yet unseen and seems such a big mystery to me. It is pretty easy to make the sum up. I am blessed.
torstai 1. tammikuuta 2009
Just one at a time
So many times we try to be "the guy", who tries to find the answer for life. We set kick ass (sorry the language!) goals. We plan. We work hard on them. We do anything to make it happen. We want to succeed. And there is nothing wrong in that. Don't get me wrong here, setting goals make life more interesting. It motivates us. Pushes us to take the next step. I want to see people succeed. I want to see people fullfill their destinies. I think, that to see that happen, is one of the most fullfilling things for me! But, when we mess up. Or we fail, and do not get where we thought our(!) dreams would take us. That's when we fall apart! To be honest, I don't think we need to know all the answers. Just one at a time. And after that, another, that brings an other adventure. And it is not a lack of responsibility to not know all the answers at the same time. To not have it all planned out does not make us any weaker than others. In any way, it is just the way how we can live. Sometimes knowing everything at the same time might be scary and paralysing. Sometimes is just better not to know.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)