tiistai 7. huhtikuuta 2009

Hyvää ja kaunista?

Miksi juuri silloin kun on syytä onneen, niin sitä alkaa rakentelemaan päässään negatiivisia kuvia, eikä osaa antaa tilaa sille hyvälle, joka todellisuudessa on se rakentavampi vaihtoehto. Miksi sitä, mikä on hyvää ja kaunista ei osaa kuvitella itselleen? Miksi minä en ansaitsisi sitä? Ei se, että elämässä on tapahtunut vastoinkäymisiä tarkoita, että jokainen hyvä asia päättyy vanhan mallin mukaan. Asiat voivat myös onnistua. Asiat voivat myös kääntyä pahasta hyväksi. Ja jo valmiiksi hyvä voi tulla täydelliseksi. Miksi pelätä sellaista, mikä ei ole vielä tapahtunut? Miksi ei vain voisi antaa tilaa sille, että asiat etenevät omalla painollaan. Vai onko pelolle todella syytä? Voiko sen voittaa, vai pitääkö sen alle alistua? Miksi epäonnistuminen on niin suuri haamu meille, että sen varjossa emme uskalla antautua asioiden edessä?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

This is something that was really on my mind in the end of last year. Maybe now I've learned a bit more of it: my past is not my future. And that is something that I want to learn more every day.

"For I know the plans that I have for you, declares the Lord. Plans to prosper you and not to harm you. Plans to give you hope and a future."

Acts 17:11

Laura Maria kirjoitti...

Kiitos Heidi. Tuo Raamatunpaikka rohkaisi mua todella.

Riina kirjoitti...

Haaveilija kannustaa uskomaan ja haaveilemaan.

kendall.micayla kirjoitti...

i tried to translate this with the google translation thingie. i think i need to learn finnish. :)
i miss you laura!!! can you email me your address so i can send you something i made for you?
i hope that all is well with you!
xoxo
kenny