Uusi aamu, uusi armo

Njombe on tanaan sateinen ja pilvet painuu aikalaisen harmaina kaupungin ylle. Taalla on siis sadekausi meneillaan ja olen viime paivien aikana saanut osani siita. Yolla pelottaa valilla, etta katto tippuu paalle kun sataa niin kovaa. Mutta taalla sade on Jumalan lahjaa, ilman sita ei voida viljella maata ja saada elantoa. Eika tuo nyt niin ole mua haitannut kun olen muutenkin ollut sisatiloissa viime paivat. Mutta oon edelleen kuin kalkkilaivan kapteeni, ei oo vaikee arvata kuka ei kuulu joukkoon. Yks paiva lapset koulun pihalla ei olleet uskoa silmiaan kun nakivat mut. Taidan olla hassu naky.



Tosiaan, tanaan on edessa safari (matka) Mafingaan. Siella on seminaari, jota Monica ja Leena menevat pitamaan. Paatimme, etta ma jaan sinne heidan kanssa viikonlopuksi, niin voidaan tarkkailla tata mun vointia. Siina samalla saastyn kahdelta perakkaiselta matkustuspaivalta. Ei oo viela ihan teramies olo. Alunperin oli siis tarkoitus menna Mikumiin jo perjantaina. Nyt siis vietan viikonlopun sella Mafingan orpokodin tiloissa ja katsotaan sitten, miten elama jatkuu siita eteenpain. Jos kaikki menee hyvin, niin matkustan Mikumiin mama Ruthin luo sunnuntaina. Taalla kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, joten on parempi, ettei ihan liikaa suunnittele. Tansaniassa ihminen menee aina asioiden edelle ja jos jollakin on jokin tarve, niin muut hommat saa jaada, niita ehtii selvitella myohemminkin.



Taa nettiaika on aina ihan mukava juttu taalla. Saa vahan omaa aikaa ja mika mukavinta kuulee vahan maailman kuulumisia. Viime yona unessa luulin olevani kotona ja heratessani kurottelin jo ottaman tietokonetta, joka mulla on kotona siina sangyn lahella. Sit tajusin, etta eiih untahan se vain oli. Mutta tassa on sellainen selkea ero huomattavissa... taalla sanotaan, etta menen netille kun taas Suomessa ollaan netissa. Se viestii siita, etta meilla Suomessa se on kokoajan lasna elamassa. Enemman tai vahemman. Toisin on asiat nyt. Taa vierottaminen tekee valilla ihan hyvaakin. Mutta mahtavin juttu oli se kun sain tanaan postia itselleni. Pullupostia vielapa! Se oli niin mahtava yllatys ja tuli juuri oikeaan aikaan, silla tanaan lahden Njombesta ja Postin ulottuvilta pois. Kiitos airee!



Afrikkalainen elamantyyli on jokseenkin aika verkkaisa tai ainakin Helsingissa on meita pikakiikatijia ihan tarpeeksi. Monesti taalla ehtii huomata enemman asioita ympariltaan kun kavelee hitaammin ja ehtii miettia samalla. Tuntuu jotenkin, etta aikakin kuluu vahan hitaammin. Paljon oon miettinyt juttuja taalla ollessa. Oikein prosessointia tama olo taalla. Eniten mietityttaa kysymys hyvinvoinnista ja kehityksesta! Mika on se mittari milla naita asioita mitataan? Suomi on hieno maa ja siella on toimivat systeemit terveys- ja sosiaalihuollolla, hyvat mahikset kouluttautua, valtio takaa kaikille perustarpeiden tayttymisen jne. Silti ihmiset on tosi masentuneita, yksinaisia ja uupuneita elamaan. Tansaniassa eletaan suurten taloudellisten vaikeuksien keskella ja arki on rankkaa, mutta taalla ihmiset on sisaisesti tosi rikkaita. Heilla on ilo ja hyva asenne elamaan. Onhan taman nyt aikamoista yleistysta, mutta taa on se kuva, joka mulle nousee mieleen. Tasta olemme jutelleet monien kanssa. Suomesta puhuttuessa aina tulee esille sen rikkaus, mutta samalla ma naen, etta monella tapaa olemme paljon koyhempia. Individualismi on ajanut meidat niin etaalle toisistamme, etta se saa meidat voimaan pahoin. Haluaisin muistaa taman kun palaan takaisin ja haluaisin oppia siita enemman. Yhteison tarkeydesta ja tuesta. Niiden tuomasta voimasta.



Naissa tunnelmissa sanon taas hetkeksi kuulemiin. Mahtavaisen mukavaa paivaa sinne. Kaipaan Suomea ja omaa sankya!



P.S. Pari vinkkia yhteydenpitoon puhelimitse! Jos laitatte tekstiviesteja, niin laittakaa myos nimi peraan kun mulla ei ole tuolla tansanian similla oikein mitaan numeroita talletettuna. Toinen on se, etta kannattaa aina valita uusi viestipohja kun vastailette mulle. Ne "vastaa"-viestit ei usein toimi. DNA-liittymalla on usein vaikeuksia saada viestit perille kun heilla on aika vahan sopimuksia ulkomaisten operaattoireiden kanssa. Sitten on viela se Afrikka-lisa. Joskus viestit vain hukkuu. Karsivallisyytta rakkaat!