Karibu Tanzania!

Hei. Täällä ollaan. Ja vihdoin pääsin jopa koneelle. On se ihmeellista, että täällä "puskassa", niin kuin Leena sanoo, toimii netti. Satelliitin kautta tää yhteys onnistuu täälläkin, missä vielä vuosi sitten ei voinut käyttää edes kännykkää. Vähän hidasta tää on ja vaatii kärsivällisyyttä, mutta toimii kuitenkin, joten mahtava juttu!

Olen siis turvallisesti ja onnellisesti Njombessa, Kidugalan-kylässä Leenan luona. Saavuin tänne eilen keskiviikkona Dar es Salaamista. Bussimatka maan halki tänne etelään kesti lähes kymmenen tuntia, mutta kaikki meni hienosti. Vaikka nestehukka ja nälkä meinasi iskeä kun en uskaltanut juoda ja syödä. Matkalla näin kirahveja, antilooppeja, seeproja, apinoita ja aasin. Heh. Se oli mielenkiintoinen bussikyyti, vähän toista kun meillä HKL:n kyydissä. Leena oli siis mua vastassa yhdessä tienhaarassa ja kiitosmieli nousi kyllä pintaan kun näin hänen seisovan siellä tienposkessa. Oli helpottunut olo, kun ei enää tarvinnut olla yksin. Kyyneleet siinä nousi silmiin. Bussilta oli vielä aikamoinen pompputie tänne perille. Ollaan siis niin kaukana kaikesta, että ei uskois, että näin kaukana voi edes olla. Tällä on kyllä hurjan kaunista! Sirkat sirisee ja luonto kukkii ja on niin vehreää pitkän sadekauden jälkeen. Lämpö lienee reilut parikymmentä astetta, aamulla oli vaan 12 astetta ja heräsin aika kylmissäni. Darissa oli kuitenkin yli kolkyt, joten tää tuntuu nyt oikein mukavalta.

Sopeutuminen vie aikansa. Tää on niin erilaista kuin mihin ikinä on tottunut! Mutta nyt täällä on niin kotoisa ja turvallinen olla. Vaikka Darissakin kaikki meni ihan kivasti ja siellä oli ystävälliset veljekset Allan ja Frank, jotka kyyditsivät mua paikasta toiseen ja pitivät huolta, niin on se toista kun saa olla toisen suomalaisen seurassa, joka tuntee ja tietää paikalliset tavat ja kielen. Yritämme järjestää asiat niin, että palatessani Dariin matkan lopulla Allan tai Frank voisivat taas toimia mun taksina. On se vaan iso ja jännä paikka pienelle ihmiselle, joka ei osaa kieltä jne. On hyvä olla joku johon voi luottaa! Mutta Herra on hyvä. Mulla on nyt tosi kotoisa olo. Eka ilta ja eilinen päivä bussissa oli kieltämättä aika panikointia ja vähän ahdistavaa. Jos joku olisi tarjonnut mahdollisuutta palata kotiin, niin olisin varmaan ottanut sen vastaan. Toisaalta on rauha, että olen oikeassa paikassa, mutta ne päälimmäiset fiilikset on jotain muuta. Se on tätä kulttuurishokkia. Onneksi sen tietää, että kun tottuu tähän menoon, niin sitten voi alkaa nauttimaan enemmän ja lopulta varmaan ikävöi, eikä haluaisi lähteä.

Mutta niin kaukana tämä on. En enää ees osaa pysyä laskuissa mukana, että kuinka monta kilometriä on kotiin. Kauas on pitkä matka. Herra on kuitenkin lähellä ja pitää huolta. Hän on ennalta valmistanut tämänkin tien. Siihen voi luottaa. Eilen illalla kun saavuttiin tänne "kotiin", niin Leena oli yllätyksenä järkännyt saunan. Siis voitteko kuvitella? Uskomatonta ja totta se oli. Naapurissa asuu siis suomalainen lähettipariskunta ja heillä on sauna ja siellä me sitten istuttiin ja pestiin päivän pölyt pois. Ikkunasta näkyi ihan mieletän vuoristomaisema ja tiesin olevani Afrikassa, mutta ei tuntunut yhtään siltä. Tuntui kodilta. On se sauna vaan niin suomalainen juttu.

Tänään oltiin aamupäivällä tuossa vieressä Raamattu seminaarin tiloissa. Siellä on nyt tämän viikon ajan ollut sellainen seminaari naispastoreille. Leena ja ystäväni Moniga opettivat siellä. Itse istun pari tuntia hiljaa, mitään tajuamatta. Kaikki oli swahiliksi. Mutta eipä siinä, tätä se on täällä. Pitää ottaa irti sen mitä saa ja muuten olla huolehtimatta ja nauttia olostaan, vaikka aina ei kaikkee tajuakkaan. Kyllä sitä sitten kotona taas tajuaa ihan liiankin kanssa ja yrittää ymmärtää ja spekuloida. Välillä tekee hyvää päästää irti.

Nyt pitää lopetella. Toivotaan, että tää kone jaksaa lähettää tän kirjoituksen. Terveisiä Suomeen ja lämpiä ajatuksia... mulla on teitä kaikkia ikävä. Kiitos rukouksista ja muistamisesta! Ootte suurena sydämessä. Kohta nähdään.

Ainiin, mulla on tansanialainen liittymäkin, johon voi laittaa viestiä. En vain muista sitä numeroa ulkoa vielä ja puhelin ei ole nyt tässä. Täytyy laittaa se tänne myöhemmin vaikka.

Lämpöisin ja aurinkoisin terveisin Kidugalasta,
Laura