lauantai 23. helmikuuta 2008
Lähtölaskenta - 3 yötä Tansaniaan
Hain tänään rinkan varastosta. Whoo! Taas yksi askel lähempänä. Oon saanut ihania ja rohkaisevia kommentteja ystäviltä ja perheeltä. Ja rukouksia. Ne kantaa. Ilman niitä en voisi lähteä matkaan, kiitokset niistä! Oon myös alkanut unohteleen asioita ja hukkaamaan tavaroita. Stressiperäistä tämäkin toilailu. Avaimet ja bussilippu on kokoajan hukassa! Pahin on se, että en löydä sanoja. Läheltä liippaa kyllä, mutta ei osu ihan kohilleen... taulu on onkin talo, akasiapuu on akaisa, taskulamppu taas kamera jne. Eilen vaatekaupassa tarjosin pankkikortin sijaan ensin Plussakorttia (ei kuulemma käyny) ja sitten Yliopiston apteekin kanta-asiakaskorttia?!?! Se myyjä (parka) alkoi jo ehdottelemaan, että mitkä kortit niille oikeesti käy ja antoi myötätuntoisen hymyn. (Mirka, taisit saada hyvät naurut!) Voi voi voi. Jotenkin vaan, kunhan nyt ei tulisi mitään ongelmia tämän myötä. Yritän nyt hetken saada lepoa taas, niin on kierroksilla pääkoppa. Good night.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Älä huoli raksu...
tietäisitpä vaan mitä kaikkea kortteja sitä asiakkaat tarjoo: kirjastokortteja, plussakortteja, s-etukortteja, kelakortteja, metsästyslupia :)
Joten et todellakaan oo ainoo...tsemppistä vaan :)
Vatsanpohjasta kouraisee välillä, kun luen noita sinun matkavalmistelujasi ja ajattelen tulevaa matkaa, mut samalla tiedän että näin se on menevä! Onkos se osoitekirja mukana?
Kiitos Minttu! Kyllähän noita sattuu kaikille. Ja äiree, ei huolta. Onhan se jännää... ja kaikkee voi sattua. Se on todellisuus, mutta kaikki menee ihan hyvin. Oppia ikä kaikki!
Ainiin ja otan kyllä muutamia osotteita mukaan... korttia pukkaa!
No kieltämättä sain ihan mukavat naurut! Ollaan täällä Tyrväällä ja täältä kokeneet Afrikan matkaajat lähettävät sellaisia terveisiä, että sen on menoa nyt!
Sydän kuulemma jää sinne. Älä sinä kuitenkaan jää!
hali.
mirka
Lähetä kommentti