On yö. Niin kun aina kirjoittaessani tänne. En ole pakannut. Lähtö on onneksi vasta huomenna iltapäivällä, joten aamulla ehtii vielä hyvin, kun herää. Jos edes nukkuu. Päätin, että uni tai lepo on tärkeämpää nyt kuin yritys laittaa kamoja kasaan keskellä yötä. Se on liian pysähtynyttä meininkiä, hommat ei etene väsyneenä. Mutta näin, nyt se on menoa. Tai kohta siis. Sain vihdoin kyydin kentällekin, huoh! Ei tarvii mennä sinne yksin. Nyt oon niin poikki, että menen nukkumaan - iloisena tästä päivästä ja koko viikonlopusta. On ollut niin hyvää aikaa ystävien kanssa ja ihana oli olla seurakunnassa. Tulee ikävä sinne ja kaikkia! Ja jotenkin on jo. Rakastan. Pusuja.
"Rauhassa käyn levolle, sillä sinä Herra olet minun kanssani. Sinä suojelet minua ja sinussa saan levätä." (joku psalmi)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti