Karkauspäivän kuulumiset

Heräsin tossa juuri päikkäreiltä, teki aika hyvää kun en oikein viime yönä saanut nukutuksi. Nyt on sitten taas aikaa istua koneelle ja vähän laittaa kuulumisia. Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja tekstareista, niitä on ihana saada! Ette uskokaan, miten paljon ne merkkaa täällä. Eilen illalla itkin vaan kun tajusin, miten hyvin mulla on kaikki siellä kotona. On niin siunattua kun mulla on perhe ja ystäviä. Laatu sellaisia. Ootte kaikki hirmusen tärkeitä ja ei pitäisi ottaa tällaisia suuria asioita itsestäänselvyytenä. Joskus pitää tulla kauas, jotta näkee lähelle. Joskus tosi kauas!

Tosiaan. Tänä aamuna kävin tuon naapurin Marketan kanssa, joka on täällä kylällä opettajana, tsekkaamassa seurakunnan päiväkodin. Se on montessori-päiväkoti ja tässä yhdessä ryhmässä oli n.25 lasta ja yksi opettaja. Hän on kylän ainut koulutuksen saanut lastentarhaopettaja. Lapset oli tosi suloisia, vaikka hieman ne ujosteli mua. Mutta lopulta sanoivat, että dio dio kun kysyin, että pitäisikö mun tulla sinne töihin? Se tarkoittaa siis joo joo. Noh, en mä oikeesti taida olla tulossa, mutta ainakin ne toivottas tervetulleeksi.

Marketta vei mut myös kävelylle tonne kylälle. Ihan raitille siis. Tää seminaari alue on siis vähän sivummassa ja täällä on näitä työntekijöiden asuntoja ja koulut ja kirkot ja muut. Kylä on aika pieni, mutta kauppoja on enemmän kuin monissa Suomen pikkukylissä, joissa ei Siwan ja Ärrän lisäksi muuta oikeen ookkaan kun Alko. Täällä on pakko yrittää. Muuten ei oo oikein mitään elinkeinoa maanviljelyn ohella. Tän alueen iso hitti on maissi. Siitä valmistetaan ugalia, sellasta mössöä, jota syödään kastikkeen kera. Leenan apulainen, mama, teki sitä tänään erityisesti mua varten... "jotta vieras saa maistaa". Tulotaso on siis tosi pieni, eikä monet bisnekset jaksa pyöriä, koska ostovoima on niin heikko. Eilen kerroin siitä korimyyjästä joka oli tulossa kauppaamaan käsitöitään. Ostettiin sitten Leenan kanssa ihan iso pino erikokoisia koreja häneltä. Hän sai siitä n.40 000 tsh (1€ = n.1650ths), mikä on siis enemmän kuin esim. papin peruspalkka kuukaudessa. Ajatelkaapa kun yhden lapsen koulumaksut ovat lukuvuodelta 500 000 ths ja jos ja kun lapsia on enemmän kuin se yksi, niin miten siinä laitat lapset kouluun? Meininki on täällä niin eri. Nää ihmiset oikeesti taistelee siitä, että saa tälle päivälle ruuan, jotta perhe voi elää. Tämä korinmyyjämama sai meiltä siis yksistä ostoksista enemmän kuin monet saa koko kuussa rahaa. Hän lähti iloisena ja hymyillen vauva selässä ja korisäkki kädessä kävelemään kohti kotia. Matkaa edessä puolitoista tuntia. Me käveltiin tänään ihan hissukseen Marketan kanssa ja tunnin verran oltiin reissussa, mutta kotiin tultua olin ihan sippi. Kidugalan kylä on n.1600 metrin korkeudessa, joten tollanen pienikin haikkailu tuntuu jo isolta työltä. Mutta oi että, maisemat on kyllä ihan mielettömät. Tällaista elämä siis täällä.

Ollaan illalla luultavasti menossa kylään yhden paikallisen naisen luokse, Leenan ystäviä hänkin. Helina. Sitten pitäisi pakata oma rinkka. Aamulla lähden naapurin Vanhasten kyydissä kaupunkiin, Njombeen. Siis jos Herra suo ja eletään! Siellä tapaan sitten Monican, jonka luona olen ensi viikon torstaihin asti. Monica on siis yksi niistä naisista, joka oli viime syksynä vierailulla Suomessa ja mä autoin heitä siellä kaikissa matka-asioissa. Hänelle tein myös haastattelun tutkimustani varten ja nyt saan mennä tutustumaan hänen kotiin ja perheeseen. Tää Tansanian-orientoitumisjakso täällä Leenan luona alkaa siis olla lopuillaan. Tapaamme vielä myöhemmin ensi viikolla Njombessa hänen kanssaan, mutta Kidugalalle pitää jättää hyvästit. Hiukan jännittää tämä siirtyminen. Nyt mennään entistä syvemmälle Afrikka elämään. Tää aika Leenalla on ollut kyllä tarpeellista. Olisin varmaan hajonnut ihan täysin, jos olis pitänyt heti vaan kylmiltään asua ja elää paikallisten keskellä. Jumala on niin tiennyt tämänkin ennalta ja järjesti niin, että saan levätä ensin täällä ja toipua shokista.

Tässä on nyt tämä mun numero +255783654984, jos tulloo jotakin asiaa, niin voi laittaa viestiä! Ja muutenkin saa tervehtiä ja ilahduttaa. Ensi viikon nettimahdollisuuksista en oikein tiedä, ilmeisesti Njombessa on jotain nettikahviloita, joihin voin poiketa... toivotaan! Kännykkää pidän yöt kiinni, jotta akku säästyy... Monican luona ei ole sähköä, joten ei onnistu latailu. Yritin laittaa tänne pari kuvaa, mutta ei jaksa tää masiina vetää niitä. Next time!

Mitähän mahtaa kuulua Suomeen ja teille kaikille? Toivottavasti kaikki on hyvin. Terkkuja tutuille!