Lähtölaskenta: 9 päivää Tansaniaan

Tänään tie vei kamerakauppaan. Aikeenani on ottaa kuvia, jahka olen saanut tuon manuaalin luettua. Viikon päästä maanantaina lähden Afrikkaan, Tansaniaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni siis Afrikan mantereelle. Ja sinnehän siis ei voi mennä ilman kameraa.

Välillä ja oikeastaan aika useinkin mietin, että kuka hullu päästää mut sinne asti yksinään? Oikeesti. Siis onhan tää ihan mieletön mahdollisuus ja tilaisuus elämässä oppia ja kokea ja nähdä uutta. Ja oon ihan super innoissani! Mutta on se sit kans jotenkin tosi hulluu ja ehkä jonkun olis pitänyt pysäyttää mut ajoissa. On niin vaikea kuvitella, että mitä se tulee olemaan kun ei ole mitään aikaisempia kokemuksia. Sitä vaan miettii, että voiko ne leijonat syödä mut jos mulla on pinkint Crocsit jalassa? Ja, mikä on se ensimmäinen tuoksu, joka tunkeutuu mun nenään kun astun lentokoneesta ulos ja saako se mut itkemään ja vaan haluamaan takaisin kotiin? Tiedän, että kaikki on ennalta suunniteltu ja varmasti hyvin onkin, sillä Jumala on tämän kaiken takana. Mut on se silti vaan niin, että ei mieli osaa olla ihan vapaa huolesta. Veikkaan, että mun kontrollifriikkeys saa aikamoisen kolahduksen siellä puolen maailmaa.

Joskus joutuu luopumaan, saadakseen.